Leirintää Nallikarissa jo puolikkaan vuosisadan verran – Alfin ja Paulan tarina
Alf ja Paula ovat tiedettävästi Nallikarin pisimpään vierailleet asiakkaat. Vierailuja on kertynyt vuodesta 1971 alkaen jo yhteensä kunnioittavat 48 kertaa.
Ensiaskeleet Nallikarissa
Vuonna 1971 Alf ja Paula tekivät ensimmäisen kesälomamatkan harmaalla kuplavolkkarilla Oulun Nallikariin Pohjois-Norjasta kahden pienen lapsen, telttojen ja parin viikon pakkausten kanssa. Jo tuolloin Nallikari oli idyllinen ja kompakti, merenrantaan keskittynyt leirintäalue, joka houkutteli nauttimaan ajastaan kauniilla saarella kaukana kaupungin kiireestä. Alueen vastaanotto sijaitsi rannan pohjoispäädyssä, ja se oli vain pieni harmaa rakennus, jonka kautta alueelle ajettiin sisään. Nallikarin leirintäalueen nurmet täyttyivät innokkaista telttailijoista, aurinko paistoi ja ympärillä kaikui iloinen puheensorina. Perheen ensimmäinen kesäloma Nallikarissa oli niin onnistunut, että vierailusta on muodostunut perinne. Kesää Nallikarissa onkin vietetty jo yhteensä 48 kertaa!
Elämän mittaisia muistoja ja kesämyrskyjen aiheuttamia kommelluksia
Parin kesän jälkeen, vuonna 1973, Alf ja Paula saapuivat ensimmäistä kertaa Nallikariin asuntovaunun kanssa. Sittemmin heillä on ollut yhteensä kuusi vaunua ja viisi autoa, joilla kaikilla on käyty kesän vietossa Nallikarissa.
Vuosiin mahtuu paljon hyviä muistoja. Alfin ja Paulan mieleenpainuvimmat kesät ovat olleet ne, jolloin heidän lapsensa olivat vielä pieniä. Aurinko paistoi joka päivä, lapset leikkivät rannalla ja koko perhe sai kauniin rusketuksen pohjolan Rivieralla. Lomien keskipisteeksi muodostuikin Nallikarin uimaranta, jolla hiekka oli sileää ja rannalla oli pölkkyjä, joiden päällä pystyi istumaan lasten nauttiessa meren aalloista. Nämä kesät ovat jääneet mieleen täynnä iloa ja yhteistä aikaa perheen kanssa.
Pariskunnalle on sattunut myös kommelluksia vuosien varrella. Vuosi 1973 on jäänyt ensimmäisen vaunumatkan lisäksi mieleen hurjasta ukkosmyrskystä. Teltta-alue lainehti vedestä, mutta pariskunta perheineen pysyi kuivana oman vaununsa sisällä. Tällöin Alf ja Paula tunsivat erityistä kiitollisuutta hankinnastaan. Toinen muisto kesäisistä myrskyistä on vain parin vuoden takaa, kun juuri autoon ostettu uusi katos meni palasiksi tuulen ja sateen riepottelussa. Uusi katos haettiin kaupasta heti seuraavana päivänä juuri ennen seuraavaa myrskyä. Pariskunnan ollessa illallisella myös juuri ostettu korvaava katos koki saman kohtalon kuin ensimmäinenkin. Sen jälkeen ostettua kolmatta katosta ei ole jätetty paikoilleen pienenkään tuulen tai sateen yllättäessä.
Yhteisöllisyyttä ja viihtyvyyttä
Nallikarin leirintäalueella Alf ja Paula ovat tulleet tutuiksi monille. Pariskunnan saapuminen Nallikariin onkin todellinen kesän alkamisen merkki. Vastaanotossa tutut virkailijat ottavat pariskunnan hymyssä suin vastaan ja pikaiset kuulumiset tulee vaihdettua saman tien. Myös tänä päivänä jo aikuiset lapset ovat tulleet Nallikarin henkilökunnalle tutuksi.
Tuttuja löytyy myös itse leirintäalueelta. Muutaman viikon vierailujen aikana ehtii tutustua uusiin naapureihin ja vaihtaa kuulumisia vanhojen tuttujen kanssa. Alf ja Paula arvostavat leirintäalueen sääntöjä ja noudattavat esimerkillisesti mm. yörauhaa. Omalla esimerkillä on suuri vaikutus siihen, että kaikkien majoittujien viihtyvyys kasvaa.
Yli 50 vuotta leirintää Nallikarissa
Ensivierailusta Nallikarissa on kulunut jo yli 50 vuotta ja kesälomaperinne jatkuu yhä. Alf ja Paula ovatkin tiedettävästi Nallikarin pisimpään asioineet lomailijat. Nyt myös aikuiset lapset perheineen ja lapsen lapsineen, jatkavat perinnettä. Heille Nallikari on aina Nallikari, eikä toista samanlaista kesänviettopaikkaa ole olemassa.
Alfin ja Paulan tarina on hieno esimerkki perinteestä ja yhteisöllisyydestä, joka kestää sukupolvien yli. Heidän kesänsä Nallikarissa ovat täynnä muistoja ja kokemuksia, jotka rikastuttavat heidän elämäänsä edelleen.